Who cast that first fateful tomato that started the La Tomatina revolution? The reality is no one knows. Maybe it was an anti-Franco rebellion, or a carnival that got out of hand. According to the most popular version of the story, during the 1945 festival of Los Gigantes (a giant paper mâché puppet parade), locals were looking to stage a brawl to get some attention. They happened upon a vegetable cart nearby and started hurling ripe tomatoes. Innocent onlookers got involved until the scene escalated into a massive melee of flying fruit. The instigators had to repay the tomato vendors, but that didn't stop the recurrence of more tomato fights—and the birth of a new tradition.
Fearful of an unruly escalation, authorities enacted, relaxed, and then reinstated a series of bans in the 1950s. In 1951, locals who defied the law were imprisoned until public outcry called for their release. The most famous effrontery to the tomato bans happened in 1957 when proponents held a mock tomato funeral complete with a coffin and procession. After 1957, the local government decided to roll with the punches, set a few rules in place, and embraced the wacky tradition.
Though the tomatoes take center stage, a week of festivities lead up to the final showdown. It's a celebration of Buñol's patron saints, the Virgin Mary and St. Louis Bertrand, with street parades, music, and fireworks in joyous Spanish fashion. To build up your strength for the impending brawl, an epic paella is served on the eve of the battle, showcasing an iconic Valencian dish of rice, seafood, saffron, and olive oil.
Today, this unfettered festival has some measure of order. Organizers have gone so far as to cultivate a special variety of unpalatable tomatoes just for the annual event. Festivities kick off around 10 a.m. when participants race to grab a ham fixed atop a greasy pole. Onlookers hose the scramblers with water while singing and dancing in the streets. When the church bell strikes noon, trucks packed with tomatoes roll into town, while chants of "To-ma-te, to-ma-te!" reach a crescendo.
Then, with the firing of a water cannon, the main event begins. That's the green light for crushing and launching tomatoes in all-out attacks against fellow participants. Long distance tomato lobbers, point-blank assassins, and medium range hook shots. Whatever your technique, by the time it's over, you will look (and feel) quite different. Nearly an hour later, tomato-soaked bombers are left to play in a sea of squishy street salsa with little left resembling a tomato to be found. A second cannon shot signals the end of the battle. | Kuka heitti ensimmäisen ratkaisevan tomaatin, josta Tomatina-vallankumous sai alkunsa? Sitä ei tiedä kukaan. Kyseessä olisi yhtä hyvin voinut olla Francon vastainen kapina kuin käsistä karannut karnevaalikin. Suosituimman selityksen mukaan huomionhakuiset paikalliset halusivat järjestää rettelön Gigantes y Cabezudos -jättiläisnukkeparaatissa vuonna 1945, ja läheisen vihanneskärryn kypsät tomaatit kelpasivat heittovälineiksi. Mukaan tempautui yksi jos toinenkin viaton sivustakatsoja, kunnes ilma oli sakeanaan lentäviä kasviksia. Kahakan alullepanijat joutuivat korvaamaan tomaatit kauppiaille, mutta se ei estänyt tulevia tomaattisotia – eikä uuden perinteen syntymistä. Yleisen kaaoksen pelossa viranomaiset panivat 1950-luvulla voimaan joukon kieltoja, joita vuoroin höllennettiin ja tiukennettiin uudestaan. Vuonna 1951 lakia uhmanneet paikalliset vangittiin, mutta jouduttiin vapauttamaan kansan painostuksesta. Kuuluisimmin tomaattikielloille irvailtiin vuonna 1957, kun perinteen kannattajat järjestivät tomaattihautajaiset arkkuineen ja saattueineen päivineen. Vuoden 1957 jälkeen paikallishallitus katsoi parhaaksi mukautua kansan tahtoon ja hyväksyi vinksahtaneen perinteen muutamin rajoituksin. Vaikka tomaattisota on festivaalin huipentuma, juhlaviikolle mahtuu myös paljon muuta. Festivaalissa juhlitaan Buñolin suojeluspyhimyksiä Neitsyt Mariaa ja San Luis Bertránia katukulkueilla, musiikilla ja ilotulituksilla eloisaan espanjalaistapaan. Tomaattisodan osallistujat valmistautuvat tulevaan koitokseen nauttimalla edellisenä iltana roiman annoksen kuuluisaa valencialaista paellaa, joka valmistetaan riisistä, äyriäisistä, sahramista ja oliiviöljystä. Riehakas festivaali etenee nykyään suhteellisen järjestäytyneesti. Vuosittaista tapahtumaa varten kasvatetaan jopa erityistä pahanmakuista tomaattilajiketta. Aamukymmeneltä osallistujat yrittävän kilvan napata rasvatun tolpan päähän kiinnitetyn kinkun, ja kaduilla tanssivat ja laulavat sivustakatsojat ruiskuttavat letkulla vettä osallistujien päälle. Kun kirkonkello lyö puoltapäivää, tomaateilla lastatut rekat saapuvat kaupunkiin korviahuumaavien "To-ma-te, to-ma-te!" -huutojen säestämänä. Päätapahtuma alkaa vesikanuunan laukaisulla, jonka jälkeen tomaatteja on lupa murskata ja syytää armotta muiden osallistujien niskaan. Tarkka-ampujat tähtäävät tomaattinsa maaliin etäältä, salamurhaajat iskevät arvaamatta ja katutappelijat toimittavat tomaatit suoraan päin näköä. Taktiikasta riippumatta kaikki näyttävät lopuksi lähes tunnistamattomilta, ja olokin on sen mukainen. Lähes tuntia myöhemmin tomaattimurskassa uitetut pommittajat temmeltävät litsahtelevan salsan peittämällä kadulla, jossa ei näy juuri mitään tomaattia muistuttavaa. Taistelu päättyy toiseen kanuunanlaukaukseen. |